Lokkilive-kamera oli Merenkurkussa.
Alla muutamia videoleikkeitä. Valitettavasti mikrofoni rutisi tuulella.
Nämä LokkiLive-sivut ja ”Lokkikamera” FaceBoook- ryhmä on perustettu jakamaan tietoa erittäin uhanalaisesta selkälokista. Toivottavasti Lokkikamera näyttää ongelmitta lokkikolonian elämää. LokkiLiven kamerakalusto on Pohjanmaan merikotkat -yhdistyksen omistama. Se lainattiin LokkiLiveen merikotkan valittua vaihtopesän, jolloin kamera jäi toimettomaksi.
Tämän julkaisuhetkellä 3.6.2019 osalla harmaalokeista on jo untuvikot, mutta kaikki selkälokit vielä hautovat. Lokkikameran
näkymässä on ainakin 5 harmaalokin (keskellä) ja 7 selkälokin pesää (sivuilla). Haudonta-aikana on koloniassa ollut varsin rauhallista, joskus vain luodolla pesivä varis on aiheuttanut hälytyksen. Poikasten kuoriuduttua ja kasvaessa liikkuminen lisääntyy ja
reviirikiistojakin esiintynee?
Valkoposkihanhet käyvät joskus syömässä ruohoa kallioiden välistä. Luodon rantakallioilla vierailee ajoittain vesilintuja ja merimetsoja. Parhaimmillaan kuvassa on ollut 20 selkälokkia ja 8 harmaalokkia. Kyseisellä luodolla oli kameraa asennettaessa kaikkiaan 34 selkälokin pesää, 59 harmaalokin pesää, 11 valkoposkihanhen pesää sekä isokoskelon ja variksen pesä.
Kamera poistettiin 13.8.2019 lähestyvän metsästyksen takia. Loppuyhteevetona voitaneen todeta, että oli mielenkiintoista seurata kolonian elämää. Valitettavasti kameran näkymässä eivät selkälokit saaneet yhtään poikasta (8-10 pesää). Harmaalokeilla oli muutama poikanen, mutta lentokykyisiksi näkymässä olleet eivät kasvaneet. Näkymässä predaattoreina vierailivat ainakin saukko ja merikotka.
Ilmoita, jos näit jotain erikoista? Vaikka merikotkan tai kanahaukan vierailun koloniassa?
Keskustelu mieluiten FaceBookin ”Lokkikamera” –ryhmässä (tai suoraan sähköpostilla (Risto Juvaste >etunimi(ät)sukunimi.fi )
Suomessa pesii 6 lokkilajia. Oheiset esimerkkikuvat ovat Jari Peltomäen kuvia Luontoportti-sivuilta, joilla lisätietoa lokeista ja määrittämisestä.
Lisää tunnistamisesta ks. Selkälokki.
Näistä selkälokki on ”suomalaisin lintumme”. Sen alalajeista mustaselkäisimmän, suomenselkälokin (Larus fuscus fuscus) populaatiosta suhteellisesti eniten pesii Suomessa (noin 7000 paria, noin puolet maailmankannasta). Se oli ennen yleisin selkävesien lokki, mutta sen kannat ovat romahtaneet, joten se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Mentäessä itään tai länteen alalajien selät muuttuvat hieman vaaleammiksi (tuhkaselkälokkeja). Niiden populaatiot ovat suuria ja elinvoimaisia. Merilokit ovat isompia ja myös hieman vaaleaselkäisempiä kuin suomenselkälokki. Harmaalokit ovat vielä vaaleampia, niitäkin on useita lajeja ja risteymiä. Harmaa- ja selkälokit kilpailevat samoista pesimispaikoista. Kalalokit muistuttavat harmaalokkeja , mutta ovat pienempi. Nauru- ja pikkulokit ovat tummapäisiä. Perhosmaisella pikkulokilla on tummat siivenaluset. Nuoret lokit ovat ruskeankirjavia, mutta sulkivat (muuttuvat) vähitellen aikuispukuun.
Valtaosa selkälokeistamme muuttaa sydäntälveksi Afrikkaan, pääosin päiväntasaajan alueen suurille järville. Muut lokit jäävät enimmäkseen Eurooppaan (ks Selkälokit Afrikassa).Tumma selkä ja siiven päällyset kestävät hyvin päiväntasaajan kovaa UV-säteilyä.
Lue lisää lokeista vaikkapa Wikipediasta. Selkälokista ks. BirdLife: ” Vuoden lintu 2013: selkälokki on taantunut lähes viidenneksen”.
