Selkälokin uhat

Selkälokilla menee huonosti. Selkälokki on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN).  Luokitus perustuu uhkiin, poikastuottoon ja populaatiotrendeihin.  Paikoin selkälokki on yhä yleinen, mutta se katoaa vähitellen, jos poikastuotto on alhainen. Nauru-, harmaa- ja merilokkien kannatkin ovat vähentyneet ja siksi ne on otettu uhanalisiin vaarantuneina (VU).

Selkälokkikantojen kehitystä on esitetty BirdLife Suomen Linnut-vuosikirjassa 2013 Martti Harion koostamassa yhteenvedossa ”Katsaus selkälokkikantojen muutoksiin 2003–2013 Suomen eri osissa” 

Selkälokkikantojen kehitystä on esitetty BirdLife Suomen Linnut-vuosikirjassa 2013 Martti Harion koostamassa yhteenvedossa ”Katsaus selkälokkikantojen muutoksiin 2003–2013 Suomen eri osissa”.

Selkälokkeja pesi 1960-luvulla Suomessa noin 20 000 paria, nyt enää noin 7000 paria. Syitä populaation romahdukseen on ollut monia, mm:

  • Ympäristömyrkyt (muuttoalueilta ja pesimäalueilla)
  • Kilpailu harmaalokkien kanssa (pesimäpaikat ja poikaspredaatio)
  • Pienpetojen ja varislintujen aiheuttamat tappiot (muna- ja poikastuhot)
  • Kanahaukkojen, huuhkajan ja merikotkan saalistus (poikaset ja emot)
  • Ihmisten suora lokkiviha tai häirintä (pesätuhot ja ammuskelu)
  • Ihmisten välillinen vaikutus (uistimet ja siimat, veneilijät altistavat variksille nostamalla lokit ilmaan)

Harmaalokin kilpailua ja predaatioat Suomenlahdella Kuvat Martti Hario
Kanahaukat predatoivat nuoria ja vanhoja lokkeja elääkseen, tässä harmaalokkiateria. Kuva Markku Kangasniemi
Harmaalokkeja ammutaan harrastuksena tai "treeniriistaksi" kenneltoimintaan. Usein saaliina on kuitenkin myös selkälokki (tunnistusongelma ampumisttilanteessa).
Elämää selkälokkikoloniassa. Variket ja pari isoa poikasta vasemmalla. Riistakamerakuva.
Merikotka kahdessa Pohjois-Karjalan selkälokkikoloniassa muna-ainakana. Riistakamerakuvat.