Selkälokilla menee huonosti. Selkälokki on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Luokitus perustuu uhkiin, poikastuottoon ja populaatiotrendeihin. Paikoin selkälokki on yhä yleinen, mutta se katoaa vähitellen, jos poikastuotto on alhainen. Nauru-, harmaa- ja merilokkien kannatkin ovat vähentyneet ja siksi ne on otettu uhanalisiin vaarantuneina (VU).
Selkälokkikantojen kehitystä on esitetty BirdLife Suomen Linnut-vuosikirjassa 2013 Martti Harion koostamassa yhteenvedossa ”Katsaus selkälokkikantojen muutoksiin 2003–2013 Suomen eri osissa”
Selkälokkikantojen kehitystä on esitetty BirdLife Suomen Linnut-vuosikirjassa 2013 Martti Harion koostamassa yhteenvedossa ”Katsaus selkälokkikantojen muutoksiin 2003–2013 Suomen eri osissa”.
Selkälokkeja pesi 1960-luvulla Suomessa noin 20 000 paria, nyt enää noin 7000 paria. Syitä populaation romahdukseen on ollut monia, mm:
- Ympäristömyrkyt (muuttoalueilta ja pesimäalueilla)
- Kilpailu harmaalokkien kanssa (pesimäpaikat ja poikaspredaatio)
- Pienpetojen ja varislintujen aiheuttamat tappiot (muna- ja poikastuhot)
- Kanahaukkojen, huuhkajan ja merikotkan saalistus (poikaset ja emot)
- Ihmisten suora lokkiviha tai häirintä (pesätuhot ja ammuskelu)
- Ihmisten välillinen vaikutus (uistimet ja siimat, veneilijät altistavat variksille nostamalla lokit ilmaan)