Selkälokit Afrikassa
Selkälokki on ainoa lokkimme joka muuttaa talveksi päiväntasaajalle. Valtaosa niistä muuttaa itäistä reittiä Mustanmeren ja Niilin kautta. Viktorianjärvelle ne lentävät kertaheitolla Niilin suistosta (noin 3500 km). Harmaalokit jäävät talvehtimaan Eurooppaan. Oheisssa kuvissa selkä- ja harmaalokin talvehtimishavainnot ja satelliittilokkien reittejä Viktorianjärvelle.
Sieltä löysimme myös Savonlinnan Pihlajavedellä 15.7.1998 lukurengastamani selkälokin (valkea CJH0). Onnistuin kuvaamaan renkaan videokameralla kaukoputken läpi Viktoriajärven ulkoluodolla 17.1.2005 yli 7000 kilometrin päässä rengastuspaikasta. Todellinen yllätys oli, että bongasimme ko. linnun 24.4.2006 Joensuun kaatopaikalla ja vielä 2006 ja 2007 Outokummun kaatopaikalla! Ohessa kuvia Viktorianjärveltä.
Nuoren selkälokin ennätyslento
Ollessani Kapkaupungissa Merilintukonferensissa marraskuussa 2015 yritin selvittää mielenkiintoista vanhaa havaintoa. Nuori etelänselkälokki, jolla oli valkea lukurengas ”CM20” oli nähty maakunnan itärannikolla Port Elizabethin rannalla 19.5.2013. Samalla alueella nähtiin kuukautta myöhemmin ”toinen” lintu, renkaalla ”CM2U”, mutta siitä ei ollut kuvaa. Kukaan ei ajatellut että se voisi olla pohjoinen selkälokki. Lajit ovat hyvin samannäköisiä, varsinkin nuoret, vaikka elävät eri puolilla maapalloa. Myöhemmin etelä-afrikkalaiset harrastajat keksivät kysyä sitä Suomesta. Konferenssin aikana asia ei vielä selvinnyt, mutta joulukuussa asia varmistui, kun ensimmäisestä havainnoista löytyi kuva. Se ei ollutkaan etelänselkälokki, vaan minun noin kolme viikkoisena poikasena Roineen Rissansaarilla 2012 rengastama suomenselkälokki! Se oli toistaiseksi kaukaisin selkälokkilöytömme (10614 km), edellinen Kookossaarilta, Australian länsipuolelta löydetty oli runsas sata kilometriä lyhyempi. Rengastuksessa ottamien mittojen mukaan se oli koiras.
Linnusta ja havainnon taustoista oli artikkeli etelä-afrikkalisessa Bee-eater-lehdessä. Juttusisältö on luettavissa >Finnish vistor to Cape Recife
